Kun määräaikainen työsuhteeni loppui 2008 lopussa, muutin siskolleni Tammisaareen miettimään mikä voisi olla seuraava etappini elämässä. Asunnon ja kaupungin puolesta päädyin Mechelininkadun ja Hietaniemenkadun kulmaukseen Helsingissä. Ongelmana oli, että halusin yli 100 vuotiaaseen taloon ja juuri siinä nurkassa on vain 1970-luvulla rakennettuja taloja. Miksi tuo kulma? Muutama sata metriä Hietaniemen rannalle sekä puistoja välissä ja rautatieasema muutama sata metriä toiseen suuntaan. Kaupungin ydintä luonnon kera.
Mietin noin neljän kuukauden ajan joka ilta sitä ihanaa vanhaa taloa, jonka keittiön ikkunasta näen vanhanajan sisäpihan takorauta-aitoineen ja pihaa ympäröivät talot kauniine yksityiskohtineen. Asunnon toisen päädyn ikkunanäkymät eivät tärkeitä. Neliöitä ajattelin noin 40.
Vuonna 2010 työvuoroni Helsingissä lisääntyivät sekä kävin myös dokumenttiohjaajakoulutusta. Etsin siinä sivussa pysyvää asuntoa Helsingistä sillä aikaa, kun asustelin väliaikaisissa paikoissa. Työkaveri oli muuttamassa isomapaan asuntoon miehensä kanssa ja sanoi, että he voisivat vielä pitää tuon vanhan, jos haluan mennä sinne väliaikaisesti. On kuulema 5 minuutin kävelymatkan päässä työpaikaltani ja he jättävät joitakin huonekaluja sekä kokkaustarvikkeita. Tietenkin halusin. Sain avaimet käteen ja lapun, jossa osoite.
Aivan ihana yli 100 vuotias talo. Keittiön ikkunasta näin sisäpihalle, jossa takorauta-aidat. Sijainti Hietaniemenkadulla, reilu 100 metriä toivekulmauksestani. Vuokra oli tuolla paikalla sijaitsevaksi 40-neliöiseksi asunnoksi erittäin halpa. Vuokraemäntäni isoisä oli ostanut asunnon 1930-luvulla ja koska asunnosta ei ollut enää lainaa, oli vuokra pelkästään yhtiövastikkeen sekä taloyhtiön remonttivelkojen lyhennykset.
Talon tuoksu oli pajlon ihananmpi kuin olin edes osannut kuvitella. Ja siellä oli vanha kakluuni, johon sai tulen talvi-iltoja lämmittämään. Sitäkään en osannut edes kuvitella. Kiitos, sain mitä pyysin ja roimasti päälle. Toki parin vuoden viiveellä ja asian kokonaan välissä unohtaneenakin.
Asustin loppujen lopuksi tuossa talojen helmessä muutaman vuoden kunnes elämä vei Meksikoon pariksi vuodeksi.