2012, Helsinki. Vietimme iltaa kahden ystäväni kanssa tuossa ihanassa Helsingin asunnossani. Juttelimme edesmenneestä isästäni ja toinen heistä tahtoi lainata pari hänen kirjoittamaansa kirjaa. Isäni oli filosofi, matemaatikko ja fyysikko. Helsingin yliopiston alkeishiukkasfysiikan professori, joka aikanaan erotti teoreettisen fysiikan omaksi oppiaineekseen ja perusti sen rinnalle ydinfysiikan laitoksen. Teoria ja tutkimus.
Eläkeaikanaan hän kirjoitti useita kirjoja kvanttifysiikan tuomasta 'porsaanreiästä', joka tilastollisuudessaan mahdollistaa Jumalan väliintulon. Hän puhui 'hiukkasen vapaasta tahdosta'. Yksittäisen hiukkasen käyttäytymistä ei voi matemaattisesti ennustaa, mutta tilastollisen laskennan (kvanttimekaniikka) avulla olemme mm. saaneet sellaisia käytännöllisiä asioita kuin laser, transistori ja mikroprosessori.
Lainaus Googlelta 2019: 'Kvanttitietokone suoritti laskelman 200 sekunnissa, kun normaalilla 'klassisella supertietokoneella' olisi aikaa mennyt 10 000 vuotta.' https://www.youtube.com/watch?v=W9bsO7NLY7A Vuonna 1916 syntynyt isäni opiskeli kvanttimekaniikkaa sen perustajien johdolla Tanskassa. Siis suuri 'fani' jo alkuajoilta, jolloin siihen ei ollut paljon uskojia ja Einstein 'jyräsi'.
Olin keittiössä kokkaamassa, kun yhtäkkiä sinne tuli lisää valoa. Eteiseen oli syttynyt valo. Siellä oleva valokatkaisija oli ollut epäkunnossa koko edellistenkin vuokralaisten ajan eli tähän mennessä ainakin 17 vuotta. Heidän siellä asuessaan valo oli syttynyt vain kaksi kertaa 15 vuoden aikana: Kun läheinen sukulainen ja hyvä ystävä kuoli. Nyt oli sitten kai isä mukana kuuntelemassa, mitä puhuttiin. Ei se kauaa palanut, ehkä puolisen tuntia ja päätyi samaan tilaan, kuin aiemmin: Ei tapahtunut mitään, kun näpsytteli katkaisijaa.