2013, Helsinki. Yksi syvähypnoosissa näkemäni elämä oli aika kurja. En tiedä mitä pahaa olin tehnyt, mutta tiesin, että tämä on rangaistukseni. Minut jätettiin pieneen (kai) savesta tehtyyn majaan aavikolle. Siellä oli vain muutamia riepuja sänkynä, iso ruukullinen (noin 50 litraa) vettä ja kameli. Nän pyramidit siintämässä kaukana tai nekin ehkä vain heijastus, mutta muuten oli vain pelkkää hiekkaa.
Marjut Saariniemi johdatteli minua eri kohtiin elämääni tässäkin hypnoosissa, lopulta myös kuoleman kokemukseen. Ensin olin riutuvassa ruumiissani ja sitten, hetkessä, sen vieressä. Tunteet tuossa tilanteessa olivat jotain sellaista rakkautta ja vapautta, jota en ole kokenut tämän 3D elämän aikana. Samalla myös ajattelin, että 'Olinpa minä huonokuntoisen näköinen.' ilman mitään muita tunnesiteitä kuin hitunen empatiaa.
Vesiruukku vieressäni oli tyhjä ja kameli syöty. Vaatteet olivat rähjäiset ja likaiset, jotka saapuessani sinne olivat olleet puhtaat. Kysyin syyrialaiselta ystävältäni onko sellaisia vaatteita ollut joskus Lähi-idässä: Puna-valkoraitainen, V-kauluksinen, vähän polven yläpuolelle ulottuva löysähkö miesten paita. Hän vastasi myöntävästi. Minulla oli monta päivää tuon kokemuksen jälkeen emotionaalisesti kevyt olo. Jos tuo rauha, rakkaus, kivuttomuus ja vapauden tunne tulee heti kuoleman jälkeen niin sehän on suunnaton parannus näihin 3D maailman huoliin ja heittelyihin. Välitila, jossa saa levätä ennenkuin on aika palata.